Työelämälähtöisyys

3. Miten kukin osaltaan voi edistää työelämälähtöisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta?

a. opettaja
b. opiskelija
c. työnantaja

R&S: Opettajalta vaaditaan tulevaisuudessa aktiivisuutta luoda lisää työelämäverkostoja, kun reformissa lisätään työelämän vastuuta opiskelijan oppimisesta. Opiskelijan aktiivisuutta ja omatoimisuutta tarvitaan sopivan työpaikan  löytymiseksi sekä oman oppimisen tukemiseksi. Työnantajan taholta vaaditaan uudistumiskykyä sekä joustavuutta. Mistä resurssit?

M: Se, että koulutuksesta yhä isompi osa tulee olemaan työpaikoilla oppimista tuo tosiaan mukanaan montaa haastetta. Positiivisissa esimerkeissä opiskelija saa luotua hyvää verkostoa tulevaa työelämäänsä ajatellen tai peräti saa työpaikan. Lisäksi hän saattaa oppia sellaisia asioita joita ei kouluympäristössä syystä tai toisesta huomioitaisi. Opiskelu myös lähtökohtaisesti olisi henkilökohtaisemman suunnitelman/tarpeiden pohjalta toteutuvaa. Käytännössä tämä kuitenkin tulee vaatimaan työpaikoilta paljon joustoa ja uudistumista mikä tuossa yllä mainitaan. Samaan aikaan työpaikoilla toimintaa kiristetään ja henkilöstöä vähennetään joten ristiriidat ovat aika ilmeisiä. Omalla työpaikallani on tasaisesti ammatillisen koulutuksen kautta tulevia harjottelijoita sekä oppisopimusihmisiä. Työnantajallani ei ole mitään hinkua ohjata ja opettaa joten valtaosin uuden oppiminen jää opiskelijan omille hartioille ja oman innostuksen ansioksi. Tämä siitä huolimatta, että oppilaitoksen puolelta käy jokaista katsomassa (kerran) oma opettaja ja lopuksi on kolmikanta-arviointi. Voisin kuvitella, että helposti tavoitteissa lipsutaan myös sen takia, ettei harjoittelupaikkoja ole kuitenkaan loputtomasti suhteessa niitä tarvitseviin opiskelijoihin. Itse olen aikoinani yhden työharjoittelun suorittanut eri paikkakunnalla oppilaitokseen nähden ja tällöinhän omalla opettajalla ei ollut mitään resursseja (ymmärrettävää kyllä) käydä paikan päällä. Paljon siis pohdituttaa tulevaisuuden muutokset ja työelämässä oppiminen. Toisaalta itselläni on myös erittäin hyvä kokemus näiden asioiden yhdistämisestä opiskelijan näkökulmasta. Muotoilun koulutuksessa oli pitkäjänteinen projekti jossa ryhmän kanssa suunnattiin alan suurimmille messuille oman osaston kanssa. Projektissa opiskelijat vastasivat kaikesta joka oli työelämää ajatellen todella hyvä kokemus ja sen avulla saatiin luotua verkostoja myös maailmanlaajuisesti.

R: Ihanan positiivinen näkökanta, M. Itse tuon esiin myös yksityisyrittäjän ja työelämän kantaa tänne, en ole harjoittelijoita liiemmin ottanut, juurikin tuon resurssipulan vuoksi. Kyse hoitoalasta ja kun kaikki kädet on jo käytössä ja yrittäjällä 24/7 työaika itsellään käytössä ja hoitoala kuitenkin sellainen, jossa vastuut ovat suuret ja asioita pitäisi pystyä näyttämään ja opettamaan riittävästi kädestä pitäen, ei vain ole ollut mahdollisuutta. Toisekseen yrityksen maine on kyseessä ja täytyy löytää oikean henkinen, yrityskuvan mukainen ja aktiivinen opiskelija, miten löytää käytännössä? Pelkään myös että hiljaisemmat ja hyvät tekijät jäävät vahvempien ja ulospäinsuuntautuneiden jalkoihin, sitäkö haluamme lakiuudistuksilla tehdä, lisätä syrjäytymisen riskiä? Eipä silti, on itselläni kokemus aivan loistavasta harjoittelijastakin, onnistuneella harjoittelulla ja omatoimisuudella hän lunasti itselleen työpaikan. Voimmehan me yrittäjät kääntää katseen avoimesti uudistumiseenkin ja miettiä, että harjoittelussa kyseessä on ikään kuin pidempi työhaastattelu. Kaupan alalta jaan myös näkökannan, että harjoittelija lasketaan suoraan "miesvahvuuteen" ja näinhän asia ei saisi olla, mutta käytännössä vain menee niin.

M: Reija, hyvä pointti tuo että hiljaiset saattavat jäädä jalkoihin vaikka olisivat ammatillisesti hyviä tekijöitä. Toisaalta jos yrityksessä on vastassa henkilöstä joka ei ole niin kovin ulospäinsuuntautunutta niin sekin luo omat ongelmansa. Tämä uudistus siis vaatii jokaiselta osapuolelta aikamoista harppausta avoimuuden ja kommunikoinnin suhteen jotta oppimista tapahtuisi ja molemmat osapuolet saisivat asiasta irti jotain. Harjoittelupaikkoja tulisi myös muistuttaa siitä, että kyse tosiaan on opiskelijoista eikä siis näin ollen vielä valmiista ammattilaisista. Heidän tulisi saada opetella ja siihen kuuluu myös mahdolliset epäonnistumiset. On oma tasapainoilunsa löytää harjoittelijalle paikkansa kokonaisuudessa jossa hänelle kuuluu antaa mahdollisuuksia ja luottoa, mutta samalla häntä ei tulisi laskea kokonaisena työhenkilöstöön.

S: Yhteisöllisyydestä opettajan ja opiskelijan näkökulmaa. Ajattelen tässä yhteistoiminnallisuutta myös erillisenä tekijänä työelämälähtöisyydestä.

Yhteisöllisyys ja eri yhteisöt ovat nykyään enemmän esillä mitä aiemmin. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti tietotekiniikan kehittyminen ja digitalisaatio. Työ- ja opiskelutyylimme sekä tapamme toimia yhteistoiminnassa muiden kanssa on muuttunut. On tärkeää pystyä toimimaan tiimeissä ja virtuuaalisissa ympäristöissä. Ryhmässä työskennellessä korostuvat yksilön taitojen lisäksi myös muiden asiantuntijuus ja pätevyys sekä tiedon jakaminen. Osaaminen perustuu siis pitkälti verkostojen yhteistoiminnalliseen asintuntijuuteen. Valmiuksia eri yhteisössä toimimiseen oppii jo monesti koulutuksen aikana esim. ryhmätöitä tehdessä. (Aarnio, H. 2009, 42.)

Opettajalta yhteistoiminnallisuuden edistäminen vaatii koko työyhteisön huomioon ottamista ja avointa ilmapiriä. Oppilaitoksessa opetuksen kannalta tärkeintä olisi ehkä yhteistyön toiminen muiden opettajien kanssa, erityisesti oman alan opettajien. Myös opettajan kiinnostus työelämään ja hänen luomansa uudet kontaktit ovat tärkeitä tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja mobiilisovellukset ovat hyvä asia, mutta opettajan tulisi myös osata ohjata opiskelijoita muuhunkin toimintaaan kuin kännykän tuijottamiseen. Yhteistoiminnallisuus kärsii, kun muu sosiaalinen kanssakäyminen on minimaalista opiskelijoiden kesittyessä liikaa mobiililaitteisiin. Varsinkin, kun monesti asia ei liity sillä hetkellä opetettavaan asiaan mitenkään. Miten tämä tulisi huomioida tulevaisuudessa? M: Näen oppilaitoksessa olevien opettajien sisäisen hyvän ilmapiirin ja yhteistyön todella tärkeäksi opetuksenkin kannalta. Huono ilmapiiri näkyy yllättävän hyvin opiskelijoille ja luo jännitteitä. Tässä mielessä nykyinen jatkuva resurssien pienentäminen ja työsuhteiden pätkittäminen toimii hyvää ilmapiiriä vastaan. Tuntuu, että koska kaikki yrittävät pelastaa oman työnsä menee homma lähinnä muiden kyräilyyn ja kyttäilyyn. Se on kaikille uuvuttavaa. Sari nosti esiin opettajan oman kiinnostuksen työelämään ja hänen luomansa uudet kontaktit. Itse koen taiteen puolella tässä hyödyllisenä sen, että opettaja toimii opettamisen ohella myös taidekentällä. Tällöin kontaktikenttä on huomattavasti laajempi ja hedelmällisempi myös opiskelijalle saakka; opiskelija näkee opettajan toiminnan käytännössä ja saa sieltä vinkkejä omaa uraansa ajatellen.

R: Hyviä pointteja. Itse haluan jakaa myös omakohtaisia kokemuksia. Nykyään trendi-ilmiönäkin olevat jatkuvat yt-neuvottelut ovat jalkautuneet myös oppilaitoksiin ja ovat tulleet sinne jäädäkseen. Tämä saa kaikki opettajat toimimaan varpaisillaan, peläten oman työnsä puolesta. Pelko lisääntyy ja huonontaa ilmapiiriä huomattavasti, kyörätään toisten tekemisiä, ei jaeta kokemuksia tai materiaaleja, käännytään sisäänpäin ja kapinoidaan verkostoitumista vastaan. Toiminta on pelon ohjaamaa ja näin ollen myös kaukana yhteistoiminnallisuudesta. Tämä on johtanut siihen, että oppilaitokset eivät ota edes harjoittelijoita vastaan (itsellä omakohtainen kokemus tästä). Valitettavasti tämä kaikki heijastuu myös suoraan luokkahuoneisiin, opetuksen laatuun sekä ilmapiiriin eli välillisinä kärsijöinä ovat myös opettajat. Yhdyn myös edellä esitettyyn S:n ja M:n opettajan luomien työelämäkontaktien tärkeyteen sekä omakohtaisiin kokemuksiin. Tällä tarkoitan käytännön tasolla mm. sitä, että opettaja joka toimii jatkuvasti myös itse muussa työelämässä mukana, pysyy paremmin ajan hermolla ja osaa käyttää monipuolisemmin eri opetusmenetelmiä hyödyksi ja myös jakaa laaja-alaista ammattitaitoa ja osaamistaan opiskelijoille. Opettajalla on automaattisesti myös verkostot valmiina työelämää varten ja näin ollen hän pystyy auttamaan myös opiskelijoitaan saamaan työpaikkoja harjoittelua varten. Eli kaikki hyötyvät, symbioosia parhaimmillaan ja mikä tärkeintä työelämälähtöisyys ja yhteistoiminnallisuus toteutuvat.

R: Tähän olen kerännyt vielä mielestäni hyviä pointteja, tiedonkeruun pohjana ja taustatukena on toiminut Ammattiopettajan käsikirja. Yhteistoiminnallisuuden edistäminen on parhaimmillaan, kun se on suunnitelmallista yhteistyötä organisaation eri tasoilla. Opettajalle etuja yhteistoiminnallisuudesta on mm. innostus omaan työhön ja yhteistyöstä. Eri alojen näkökulmat kehittävät opettajaa, laajentavat hänen omaa osaamistaan, kehitystään ja näkökantojaan, sekä saavat opettajan myös itse oppimaan uutta. Yhteistoiminnallisuus antaa myös opiskelijoille mallia moniammatillisesta yhteistyöstä, johon he varmasti työelämässäkin törmäävät. Yhteiset oppimistehtävät eri alojen opettajien kanssa antavat myös opiskelijoille mielekkyyttä oppimiseen ja opettajalle itselleen mm. vastuun jakaantumista ja opetuksen monipuolistumista ja rikastumista.

Työelämälähtöisyyttä ja yhteyttä taas voisi lisätä mm. seuraavin keinoin: todelliset Case- esimerkit opetuksessa, autenttiset harjoitusolosuhteet, työelämälähtöiset hankkeet, työelämästä vierailijoiden hyödyntäminen opetuksessa ja heidän tietotaitonsa optimointi, opintomatkat, opettajan ja aikuisopiskelijoiden käytännön työkokemuksen ja osaamisen esille tuonti, tietotaidon hyödyntäminen ja jakaminen. Nämä kaikki on mahdollista toteuttaa myös kansainvälisyysnäkökulmaa silmällä pitäen. Kansainvälisyyttä voitaisiin lisätä myös yhteistoiminnallisuuden laajentamisella yli rajojen esim. opiskelijavaihdot, "kaverioppilaitokset", yritysluennot kansainvälisiltä yrityksiltä esimerkiksi skypen tms. verkkotyökalun välityksellä. Työharjoittelu ulkomailla myös toimimalla osaksi etänä kotimaasta käsin.

M: Case-opetus ja autenttiset harjoitusolosuhteet sekä työelämästä tulevien vierailijoiden hyödyntäminen tulevat mielestäni vastaan taiteen ammattiopetuksessa. Turun ammattikorkeakoulussa kuvataiteen puolella lähes jokainen opettaja toimii osa-aikaisena opettajana. Haittana siinä on toki palkan osion koko omassa elämässä, mutta silti tämä koetaan valtaosin positiivisena työmuotona. Osa-aikaisuus jättää toisen ajanpuolikkaan omaan taiteelliseen työskentelyyn. Se taas on mielestäni äärimmäisen tärkeä esimerkki opiskelijoille, että opettaja koko ajan opetuksen rinnalla työskentelee taiteen kentällä eikä vain puhu siitä vaan konkreettisesti tekee. Hyvin usein opettajat myös kutsuvat opiskelijat vierailulle työhuoneelleen; oman projektinsa alussa ja loppupuolella jolloin he näkevät mistä on kuljettu mihin projektin aikana. Opiskelijat kaikkien muiden tavoin ovat myös aina tervetulleita opettajien näyttelyihin joita opettajat siis tekevät taiteellisen uran nimissä opettajuuden rinnalla. Kaikki tämä pitää myös opettajan kiinni siinä tiedossa, että missä työelämässä mennään oppilaitoksen seinien ulkopuolella. Se näkyy opetuksessa hyvin positiivisena asiana. Omien opintojeni aikana on ollut paljon vierailijaluennoitsijoita jotka olen kokenut opinnoissani tärkeiksi näkökulmiksi. Vierailijat pystyvät tuomaan jotain arvokasta mitä talon sisällä olevat opettajat eivät pysty antamaan jossain tietyssä asiassa. Ja onhan se myös sitä verkostoitumista.

S: Yhteenvetoon ehdotuksia: TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYDEN JA YHTEISTOIMINNALLISUUDEN  EDISTÄMINEN:
opettaja >oma kiinnostus ja kontaktit.... R: >vastuun jakaminen ja aineiden/ alojen yhdistäminen>opetuksen monipuolisuus>Case-esimerkit
opiskelija > vastuun ottaminen > yrittäjyyskoulutus.... R: >tiedon ja aiemman osaamisensa jakaminen >verkostoituminen
työnantaja > vastuun ottaminen ohjauksesta > resurssit?..... R: >hankkeet ja projektit
R: kansainvälisyys > opiskelijavaihto >"kaverioppilaitos" yhteistyö>luennot Skype>webinaarit>työssäoppiminen ulkomailla